350 työtuntia - olipahan puristus

Aki Kiminki

pilipalisaatio-kuunnelma-aanitys-editointi-aanisuunnittelu.jpg

En alussa ihan arvannut että tästä tulee melkein vuoden projekti.

Lauantai 20. heinäkuuta oli juhlapäivä: silloin meni eetteriin tämän saagan viimeinen jakso ja samalla pystyi toteamaan että “Pilipalisaatio on valmis”. Se oli shampanjan paikka! Ihan helpolla tuo ei kuitenkaan tapahtunut, sillä tähän koko kuunnelmaprojektin tuotantoon upposi koko porukalta yhteensä 350 työtuntia eli 46 työpäivää. Se on yhden ihmisen työksi muutettuna tasan kahden kuukaudet duunit. Eikä tuohon ole laskettu mukaan käsikirjoittamista, joka sekin oli vielä oma juttunsa. Kalenteriajassa käsikirjoittamisen aloittamisesta viimeisen jakson julkaisuun kului 11 kuukautta. Eli pro tip: jos aiot tehdä “täyspitkän” kuunnelman, varaa siihen vuosi aikaa.

Laskin alusta asti systemaattisesti kaiken kuunnelman tekemiseen käytetyn ajan koska halusin saada jonkinlaisen benchmarkin tulevia projekteja varten. Työmäärä ei sinänsä yllättänyt, mutta kuten aiemmin tuli mainittua, tämän koko projektin viemä energiamäärä yllätti. Ja ehkä siksi myös tämän aikataulu venyi. Alkuperäinen suunnitelma oli saada tämä julkaistua maaliskuussa, mutta tuotannollisten “force majeure” -syiden vuoksi ensimmäiset jaksot olivat eetterissä vasta toukokuun 12. päivä. Sitten alkoi Game of Thrones -tyylinen jaksojen hilloaminen ja droppailu kunnes viimeinen jakso julkaistiin 20. heinäkuuta.

20 äänityskertaa

Isompia äänityssessioita oli 12. Siis sellaisia joissa äänitettiin dialogeja joko useamman henkilön voimin tai sitten vastaavasti enemmän yksittäisen ihmisen spiikkejä. Esim. kuunnelman alku- ja loppujuonnot äänitettiin maaliskuussa 95 % yhdellä kertaa. Myöhemmin otettiin pari juontoa uusiksi, koska parissa jaksossa henkilöt olivat muuttuneet tai niiden spiikit oli siirretty eri jaksoon. Alkujuonnot olivat yleensä 3-4 lauseen mittaisia ja loppujuonnot vähän pidempiä, mutta niidenkin kirjoittamiseen meni n. 5 tuntia - mikä luonnollisesti tapahtui äänitystä edeltävänä iltana. Myös ensimmäisen jakson Klemmarin maanantaipalaveri otettiin myöhemmin uusiksi, koska totesin että alkuperäinen oli vähän flegmaattinen. Ja se uusinta kannatti, siitä tuli Paljon Parempi!

Yhdellä “isolla” äänityssessiolla saatiin siis purkkiin materiaalia n. yhden jakson verran.
Lisäksi pienempiä, ns. “puhelinkoppiäänityksiä” tehtiin 8 kpl. Niissä äänitin yhdellä mikillä yleensä jonkun henkilön yksittäisiä spiikkejä, paikkauksia tai sitten “mainos-inserttejä”, esimerkiksi 6. jakson Peppi-Lotta-Misuriinan Balille pakenemisen tarina.

Työmäärän (350 h) jakauma


Äänityssessiot ja äänisuunnittelu veivät suurimman osan työtunneista

Äänisuunnittelu eli editointi, miksaus, tehosteiden tekeminen ja foley-äänitykset olivat tämän kuunnelman työläin osio: sen mittariin kertyi 210 tuntia. Eli yhden valmiin minuutin saamiseksi tarvittiin 86 minuuttia äänisuunnittelua ja näin ollen 15 minuuttisen jakson tekemiseen tarvittiin yli 21 tuntia editointia.

Äänityssessioihin puolestaan meni 70 tuntia eli yksi äänitykseen käytetty tunti tarkoitti reilua 2 minuuttia lopullista materiaalia. Aika hurjia suhdelukuja.

Koska aloitin äänisuunnittelun ja editoinnin vasta kun suurin osa materiaalista oli äänitetty, saattoi äänitys- ja edintointihetken välillä olla puolikin vuotta. Silloin joutui jo hieman miettimään että “mitähän silloin tuli äänitettyä”, varsinkin kun muistiinpanoja ei tullut liiemmin tehtyä. Äänitys- ja editointivinkeistä lisää edellisessä blogipostauksessa.
Vastaavasti 9. jakson taksikohtaus tehtiin todella tuoreena: se äänitettiin samana iltana kun koko jakso meni eetteriin. Se oli samalla koko kuunnelman viimeinen äänitys.

kuunnelman-kertoja-tomi-rasanen.jpg

Kuunnelman kertoja, Tomi Räsänen.

Tomi luki “yöradioäänellään” jaksojen alku- ja lopputekstit, yhden mainoksen sekä seminaarijaksossa yhden yleisö-twiitin.

Loppuaika meni kaikenlaiseen “sekavaan”

Äänitysten ja äänisuunnittelun lisäksi aikaa on mennyt muihin tuotannollisiin asioihin, esimerkiksi castingin suunnitteluun eli roolitukseen, www-sivujen päivityksiin, someen jne. Tuotannon suunnitteleminenkin oli oma juttunsa. Kun mukana on yli 30 ääninäyttelijää, on tämä jo sen kokoluokan projekti että äänityksiä ei voi tehdä ihan ad hoc, vaan ainakin nuo isommat äänityssessiot oli suunniteltava kohtalaisen tarkasti - jo ihan henkilöiden kalenteriaikataulujen vuoksi. Yhden hengen “puhelinkoppiäänityksiä” kyllä pystyi tekemään mainiosti usein melko spontaanistikin.


Mitä tästä kaikesta opin?

Seuraavaa kertaa varten paljonkin. Tekemisen tavoista, ihmisistä, ohjaamisesta, äänittämisestä, editoimisesta… Nyt on myös haarukassa suurpiirteinen arvio sille paljonko pitää varata kalenteriaikaa ja paljonko menee työtunteja. Tosin, tämä kuunnelma vähän lähti laukalle kun alkuperäinen ajatus oli kokonaiskestoltaan noin tunnin kuunnelma ja lopputulos oli 2 tuntia 26 minuuttia.

Yksi tärkeimpiä oppeja oli myös se, että pitää tehdä aikataulu riittävän löysäksi. Kaikkea ei kannata eikä voi tehdä hirttoaikatauluilla. Keväällä kun meinasi hieman alkaa uuvuttaa tämän tekeminen, totesin, että jos olisin aloittanut editoinnin jo heti äänitysten alettua, olisin säästynyt monelta kiireeltä. Ensi kerralla sitten!





Aki Kiminki