Ensimmäiset lukuharjoitukset 4.12.2018

Aki Kiminki

Lukuharjoituksissa oli aika reteää. Ja paikoin vakavaa, mikä oli paikoin myös erittäin vaikeaa… :) Vasemmalta: “Stinde Koistinen” (Aki Kiminki), “Seppo Tönttö” (Janne Pullinen) ja “Liisa Pörsä” (Helena Valtonen).

Lukuharjoituksissa oli aika reteää. Ja paikoin vakavaa, mikä oli paikoin myös erittäin vaikeaa… :) Vasemmalta: “Stinde Koistinen” (Aki Kiminki), “Seppo Tönttö” (Janne Pullinen) ja “Liisa Pörsä” (Helena Valtonen).

Kun käsikirjoitus valmistui marraskuun lopulla, oli aika siirtyä konkreettiseen tuotanto-moodiin. Tässä vaiheessa päähenkilöt oli jo roolitettu ja sovimme Jannen ja Helenan kanssa päivämäärän teemalla “lukuharjoitukset”. Lukuharjoitusten tarkoituksena on nimensä mukaisesti käydä teksti läpi, hakea hahmojen luonnetta ja tyyliä sekä “ländäytyä” tarinaan. Koska kaikenlainen kuunnelmatekeminen oli minulle uutta, ajattelin myös äänittää jo heti ensimmäiset lukuharjoitukset. Laitteistoon tutustuminen oli tärkeää tässä kohtaa, samoin mikrofonityöskentelyn testaaminen.

Jännitystä ilmassa

Huomasin, että minua jännitti lukuharjoitukset. Oli alkamassa hyppy tuntemattomaan, eikä tässä ollut mitään käsitystä mitä tästä oikeasti tulee. Ennakkoon olin visioinut ja kuvitellut kaiken kohtalaisen tarkastikin, mutta käytäntö on monesti osoittanut, että todellisuus ei aina seuraa käsikirjoitusta. Jännitystä lisäsi myös se, että olin tekemässä montaakin asiaa ensimmäistä kertaa: käsikirjoitus, ohjaus, tuotanto, ylipäätään koko kuunnelman palapeli… Näistä asioista ei ollut minkäänlaista kokemusta, ainoastaan visio. No, opiskeluaikoina tehdyt intensiiviset teatteriproduktiot olivat tässä suuri apu, mutta silti: esimerkiksi ohjaaminen oli täysin vierasta. Onneksi tässä ensimmäisessä kuunnelmassa näyttelijät ovat entuudestaan tuttuja, minun ei tarvinut esittää mitään suurta daideilijaa.

Hyvä startti - hahmot ja tekniikka toimivat

Kun äänityskamat oli saatu kasaan, oli vihdoin aika aloittaa The Kuunnelman harjoittelu. Olin jo etukäteen briiffannut Jannea ja Helenaa heidän hahmoistaan, mutta tässä niiden luonteita vielä käytiin läpi. Lukuharjoituksissa haimme tuntumaa ja vedimme läpi kaksi ensimmäistä jaksoa. Se oli hyvä harjoitus, saimme hahmojen peruselementit kasaan. Se oli jopa niin hyvä harjoitus, että myöhemmin emme enää lukuharjoituksia pitäneetkään vaan äänityksissä ensimmäinen otto oli yleensä “lukuharjoitus” ja sitten alettiin tositoimiin. Myöhemmin varsinaisissa äänityksissä ensimmäinen ei tainnut koskaan olla “se otto”, lyhyitä spiikkauksia lukuunottamatta.

Se toimii sittenkin!

Ensimmäisten lukuharjoitusten jälkeen oli huojentunut olo. Se fiilis alkoi hiipiä sitä enemmän mitä pidemmälle tekstissä päästiin. Totesin vain yksinkertaisesti, että näinhän tämän kuuluukin mennä. Olimme koko trio innoissamme tästä projektista - ja syystäkin: tämä maistui hyvältä ja lisäksi tämä oli meille kaikille jotain sellaista mitä emme olleet koskaan tehneet.
Äänitys oli myös hyvä harjoitus ja sain tuntumaa mikkeihin, äänentasoihin ym. Vedimme lukuharjoitukset pienessä neukkarissa, jossa pienestä koostaan huolimatta oli karmea akustiikka. Lukuharjoitusta varten en vielä viitsinyt tehdä akustointitemppuja, myöhemmin kyllä. Tässä tapauksessa “akustointitemppu” tarkoittaa torkkupeittojen, vilttien, tyynyjen ja joogamattojen virittelyä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin jotta ääntä heijastavat pinnat saadaan pehmennettyä. Myöhemmissä äänityksissä se toimi erittäin mainiosti. Akustiikasta myöhemmin lisää.

Aki Kiminki