Kuunnelman ideat - suoraan omasta elämästä

 

Aki Kiminki

kasikirjoitus-luonnos-ipa-kakola-2.jpg

“Täytin luovaa ketsuppipulloa 25 vuotta ja tässä tarinassa se tyhjenee.”

Aki Kiminki
käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja

 

Kuunnelmaidean keksimisen jälkeen ensimmäisen vuoden aikana syntyi idea juonesta ja siitä mihin se sijoittuu. Työelämä tuntui luonnolliselta lähtökohdalta. Toinen luonnollinen lähtökohta oli huumori, koska olen suuri Koe-eläinpuisto-Alivaltiosihteeri-Fingerpori -osaston fani ja luonteeltani patologinen sanojenvääntelijä. Huumoria työelämästä siis. Koska satun olemaan konsultti - ja vieläpä se paljon kohkattu palvelumuotoilija - ajattelin että mitä jos löisi kunnolla läskiksi ja tekisi konsulttiparodiaa koko rahan edestä. Siinäpä se! Sopivasti ironiaa ja sopivasti vaaran tuntua kun vetää kaiken muun ohella myös oman ammattikunnan kölin alta.

En ollut myöskään kirjoittanut minkäänlaista fiktiota juuri lainkaan sitten opiskeluaikojen, jolloin tulikin kirjoitettua paljon kaikenlaista, mm. huumorijuttuja. Pitkästä tauosta huolimatta pääkoppa on prosessoinut kaikenlaisia ideoita matkan varrella koko ajan. Jotkut ideat ovat olleet niin vahvoja, että ne ovat jääneet pysyvästi takaraivoon ja osa niistä onkin päätynyt Pilipalisaatioon. Tästä tarinasta voi sanoa, että tässä on tyhjentynyt 25 vuotta täyttynyt ketsuppipullo.

Aloin keräämään Trello-boardiin kaikenlaisia irtoideoita - henkilöhahmoja, tarina tapahtumia, lausahduksia, juonenkäänteitä… Aina kun tuli joku idea mieleen, kirjasin sen ylös.

Kun on työelämässä tehnyt yli 20 vuoden aikana mm. markkinointia, mainontaa, verkkokauppaa, palvelumuotoilua ja kaikenlaista muuta niihin liittyvää, on henkilökohtaiselle kovalevylle ehtinyt kertyä jo kohtalainen määrä tarinan aineksia. Ideoita ei siis tarvinut kovin kaukaa hakea. Siksi voinkin sanoa: “Pilipalisaatiosta puolet on totta - mutta vaikea sanoa kumpi puoli.”

Käsikirjoitus - potkin itseni liikkeelle

Keväällä 2018, noin vuoden ideakypsyttelyn jälkeen totesin, että ideoita on kertynyt jo roppakaupalla ja toisaalta, pelkkä ideoiden keräily ei enää vie asiaa eteenpäin. Nyt pitää aloittaa tarinan kirjoittaminen!

Olin hieman aiemmin ostanut kehutun Scrivener-softan. Se on nimenomaan kirjan tai muiden tarinoiden kirjoittamiseen ja julkaisuun suunniteltu ohjelma, jossa voi jäsennellä tarinaa, henkilöitä, kohtauksia ja muita tavalla, jota tekstinkäsittelyohjelmistot eivät mahdollista. Jonkin aikaa Scriveneriä pyöriteltyäni totesin, että sen hyvistä ominaisuuksista huolimatta tämä ei jotenkin tunnu omalta. Scrivener-kokeilun jälkeen palasin Google Docsin ääreen. Sen hyvä puoli on taas siinä, että siinä voi jakaa saman tiedoston monelle käyttäjälle - esim. kuunnelman näyttelijöille - ja sitä voivat kaikki editoida samanaikaisesti. Samoin muutokset näkyvät reaaliaikaisesti kaikilla. Scrivener ei taas mahdollista mitään näistä. Lisäksi äänitystilanteessa tajusin vielä, että kun kellään muulla ryhmän muilla jäsenellä ei ole Scivener-ohjelmaa, se vaikeuttaisi sitä käsikirjoituksen hienosäätöä, jota vielä äänitystilanteessa tehdään.

Ensimmäinen jakso - ja taas pitkä tauko

Ensimmäisen jakson käsikirjoitus syntyi suurin piirtein yhdeltä istumalta keväällä 2018. Totesin, että nyt lähtee ja olin innoissani. Silti kirjoittaminen tyssäsi muutamaksi kuukaudeksi. Kesälomalla roadtripillä Virossa kun oli aikaa ajatella, inspiraatio palasi. Totesin ja lupasin itselleni, että jatkan kirjoittamista heti loman jälkeen. Vaikka lomalla olikin paljon aikaa, en halunnut silloin kirjoittaa, koska sitten olisi samalla pitänyt miettiä työasioita.

Palasin käsikirjoituksen ääreen heti loman jälkeisellä viikolla. Luettuani keväällä kirjoittamani jakson, totesin kuitenkin että tämä teksti ei tunnu enää kovin hyvältä. Mutta tärkeintä oli, että se oli kirjoitettu, olin päässyt liikkeelle! Silti, ensimmäinen jakso oli kuitenkin niin huono että deletoin sen siltä istumalta. Mikään intuitio ei puoltanut sen säilyttämistä edes varmuuden vuoksi. Ja se oli hyvä päätös. Sitä puoltaa myös se, että vaikka jälkeen päin olen yrittänyt muistella ensimmäisen jakson tarinaa, se ei herätä mitään muistikuvia. Tarina oli siis täysin yhdentekevä, se joutikin roskakoriin.

Nyt minulla oli kuitenkin kevään jälkeen kertynyt vielä runsaasti lisää ideoita ja kun takana oli inspiroiva kesäloma, oli lähtökohdat käsikirjoituksen jatkamiselle aivan erilaiset.

Koko käsikirjoitus syntyi nopeasti

Kesäloma ja tuumaustauko totisesti tekivät hyvää, sillä kun pääsin kirjoittamaan, tarinaa syntyi kuin itsestään, paljon ja nopeasti. Alunperin tarkoituksena oli tehdä kuunnelmasta 5-6 jakson mittainen ja jokaisesta jaksosta n. 5-minuuttinen. Kirjoittaessa kuitenkin huomasin, että tarina kasvoi koko ajan ja lopulta käsikirjoituksessa oli materiaalia 50 sivua ja noin 11 jakson verran. Lisäksi jaksoista olisi tulossa karkean arvion mukaan n. 8-12 minuutin mittaisia. Tarina oli siis paisunut n. 3-kertaiseksi alkuperäisestä ajatuksesta. Sillä ei toki ollut mitään merkitystä koska indie-tuotantona en ole lähetysajoissa enkä budjeteissa kiinni.

Tätä kirjoittaessa (10.1.2019) kaikkia jaksoja ei ole vielä äänitetty ja lopullinen jaksorakenne on vielä auki. Ehkä tulee 9, ehkä 11 jaksoa.

Käsikirjoitus syntyi ainakin omasta näkökulmastani katsoen nopeasti. Kirjoitin sitä iltaharrastuksena elokuun puolivälistä marraskuun loppuun - kolme ja puoli kuukautta siis. Kirjoittaminen oli äärettömän kiehtovaa. Edellisestä luovasta kirjoittamisesta oli kulunut jo ties kuinka kauan enkä edes muistanutkaan kuinka hauskaa on tarinan kirjoittaminen.

Inspiroivia olivat myös ne hetket kun silloin tällöin istuin flow-tilassa Cafe Esplanadin nurkkapöydässä ja annoin tarinan soljua. Siinä tunsi itsensä suuremmaksikin daideilijaksi.

Valmis käsikirjoitus olikin jännä tunne. Tämä on ensimmäinen ikinä kirjoittamani käsikirjoitus. Vihdoinkin olin saanut sellaisen aikaiseksi! Vielä jännempää oli ehkä se, kun aloin miettiä, että “miten helvetissä minä tämän saan valmiiksi kuunnelmaksi?”

Aki Kiminki